Irlantilainen tutkija Arvind Negi (Galwayn kansallinen yliopisto) kysyi tiedekanavalla ResearchGate (https://www.researchgate.net/ ) miksi syöpäsolu sekä kehittää itse happamuutta että viihtyy happamassa ympäristössä. Hän sai aikaan varsin vilkkaan keskustelun. Tässä yhteenveto keskustelusta.
Kreikkalainen rintasyöpätutkija Constantine Kaniklidis tiesi kertoa, että solun mikroympäristön happamoituminen on ilmiö, jonka tiedetään helpottavan syöpäkasvaimen tunkeutumista terveeseen kudokseen kolmen päämekanismin kautta: 1) tuhoamalla tielleen osuvia terveitä soluja, 2) soluväliainetta (extracellular matrix) hävittämällä ja 3) kehittämällä uusia verisuonia (angioneesi).
Terveiden solujen pitkäaikainen altistuminen happamalle mikroympäristölle johtaa joko äkilliseen (nekroosi) tai ohjelmoituun solukuolemaan (apoptoosi) p53-riippuvaisten ja kaspaasi-3-riippuvien mekanismien kautta. Tiedetään aika hyvin miten syövän kehittämät happamat aineenvaihduntatuotteet edistävät syöpäkasvaimen hyökkäystä terveen kudoksen kimppuun. Terveillä soluilla on rajallinen kyky selviytyä happamassa mikroympäristössä kun taas syöpäkasvaimet viihtyvät siinä. Näyttää siltä, että syöpäsolut osaavat tehokkaasti välttää happamuuden tuomaa solukuolemaa.
Warburgin efekti syöpäsoluissa
Professori Roberto Leoncini muistutti siitä, että tämä on sitä Warburgin efektiä. Pitämällä solun mikroympäristö emäksisempänä, voidaan estää syöpäkasvu. Venäläistutkija Sergey Doronin lisäsi tähän, että matala pH on osoitus siitä, että hiilihappoa ja hiilidioksidia kertyy kudoksiin. Ensisijainen syy tähän happamuuden nousuun on soluissa tapahtuva epätäydellinen hapettuminen, jota vahvistaa syöpäsoluihin herkästi ilmaantuva riittämätön verenkierto. Myös laktaattia (maitohappoa) kertyy syöpäsoluihin herkästi, joka tehokkaasti laskee solun pH-arvoa. Kliinisen kemian tutkija Hishyar Azo Najeeb piti todennäköisenä, että huonosti toimivat mitokondriot syöpäsoluissa ovat kaiken takana. Amerikkalainen syöpälääkäri Stephen Strum toi lisävalaistusta tähän mitokondrio asiaan arvelemalla, että syöpäsolu tahallaan antaa mitokondrioiden mennä epäkuntoon, jotta turvattaisiin solun epätavallisen vahva siirtyminen anaerobiseen (hapettomaan) aineenvaihduntaan. Tähän anaerobisen aineenvaihdunnan suosimiseen liittyy metastaasien herkempi ilmaantuminen ja syöpäsolujen sitkeämpi eloonjäämistaito. Syöpäsolu tekee kaikkensa, jotta se selviytyisi ja leviäisi.
Varsinaisia pirulaisia nuo syöpäsolut!
Syöpätutkija Emily Taylor tiesi kertoa, että solunsisäisiä reaktiivisia aineenvaihduntatuotteita pääsee kerääntymään epätavallisen paljon kasvaviin syöpäsoluihin, joilla on epänormaalin vilkas aineenvaihdunta. Kun tähän sitten lisätään heikentynyt verenkierto, niin syöpäsolun on pakko kehittää selvitymismekanismeja happamuutta vastaan. Syöpäsolut osavat vastustaa reaktiivisia aineenvaihduntatuotteita (ROS) erityisen antioksidanttivaste-elementin (ARE) avulla. Pitkälle edenneissä kasvaimissa syöpäsolut osaavat hyödyntää ravinnosta saatavia antioksidantteja omiin tarpeisiinsa. Puhumattakaan siitä, että hapenpuutteesta johtuva happamuus vaimentaa immuunipuolustuksen mahdollisuuksia vastustaa syövän kasvua. Happamat syöpäsolut osaavat myös paremmin suojautua sädehoitoja vastaan. Varsinaisia pirulaisia nuo syöpäsolut!
Keskustelun johtopäätöksenä on, että tehokkainta syövän vastustamista on pitää solut mahdollisimman emäksisinä, eli Otto Warburg oli oikeassa!
5,325 näyttökertaa
