Vuosittain jaettava Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinto on hyvin arvostettu tiedepalkinto. Monena vuotena palkinto on osunut syöpätutkijoille.
Vuonna 2019 palkinnon saivat brittiläinen molekyylibiologi Peter J. Ratcliffe ja yhdysvaltalaiset lääkärit Gregg L. Semenza ja William Kaelin selvitettyään solujen hapenaistintakykyä. Syöpäsolujen kyky sopeutua happipitoisuuden muutoksiin on laajasti tunnettu. Useat syöpäkasvaimet viihtyvät paremmin niukassa hapessa. Nobel-löydösten ansiosta ymmärretään paremmin miten solut reagoivat niukkaan happeen ja näin on kehitetty uusia lääkkeitä ja hoitomenetelmiä syövän kukistamiseksi.
Myös vuonna 2018 palkinto meni syöpätutkijoille. Amerikkalaisprofessori James P. Allison ja japanilainen Tasuku Honjo jakoivat palkinnon havainnoistaan syöpien immunoterapian tärkeydestä. Immuunipuolustusjärjestelmän toimivuus on elintärkeää syöpäpotilaalle ja kaikki ne keinot, joilla voidaan tätä järjestelmää parantaa ovat eduksi potilaalle. Allison kehitti immuunijärjestelmän tärkeille puolustussoluille vasta-aineen, joka esti tiettyjen proteiinien jarruttavat vaikutukset ja siten saatiin puolustussolut hyökkäämään ahnaasti syöpäsolujen kimppuun. Syöpää on perinteisesti hoidettu leikkaamalla, sädehoidolla ja syöpälääkkeillä. Muun muassa Allisonin ja Honjon tutkimusten ansiosta syövän hoitokeinojen joukkoon on viime vuosina lisätty immunoterapia. Tämä terapia on jo käytössä, mutta se on hirmukallista hoitoa.
Saksalainen virusten tutkija Harald zur Hausen sai vuonna 2008 Nobelin lääketieteen palkinnon löydettyään syöpää aiheuttavia papilloomaviruksia. Vuonna 1989 yhdysvaltalaiset lääketieteilijät John Michael Bishop ja Harold E. Varmus saivat palkinnon syöpiä aiheuttavien retrovirusten tutkimuksesta. Kasvaimia aiheuttavat virukset ja eturauhassyövän hormonihoito olivat Nobelpalkinnon arvoisia vuonna 1966. Palkinto meni amerikkalaistutkijoille Charles Brenton Huggins ja Peyton Rous.
2,369 näyttökertaa
