Lääkehoidossa käytetään erilaisia lääkkeitä, esim. solunsalpaajia (sytostaatteja, kemoterapiaa), joiden oletetaan ennen kaikkea tuhoavan pahanlaatuiset solut. Solunsalpaajat estävät solujen jakaantumisen ja aiheuttavat näin syöpäsolujen kuoleman. Lääkehoitoa voidaan antaa olemassa olevan kasvaimen pienentämiseksi tai tuhoamiseksi sekä pahanlaatuisen kasvaimen lannistamiseksi.
Solunsalpaajat vaikuttavat kaikkiin jakautuviin soluihin, myös terveeseen kudokseen. Kuitenkin syöpäsolut jakautuvat usein huomattavasti nopeammin kuin normaalit solut, mikä tekee syöpäsolut erityisen herkiksi sytostaateille. Terveissä soluissa solunsalpaajien vaikutukset ovat vähäisemmät, ja terveet solut myös toipuvat nopeammin. Solunsalpaajien merkitys syöpähoidoissa on hieman vähentynyt uusien lääkehoitojen kehittyessä. Niitä käytetään kuitenkin edelleen yleisesti.
Syövän hoidossa käytetään useita erilaisia solunsalpaajia, jotka vaikuttavat keskenään eri tavoin. Tavallisinta on antaa usean eri solunsalpaajalääkkeen yhdistelmähoitoa. Solunsalpaajahoidon teho riippuu muun muassa kasvaimen tyypistä, kasvaimen koosta, kasvunopeudesta, ja jakautumisvaiheessa olevien solujen osuudesta.
Solunsalpaajia voidaan antaa tabletteina tai tiputuksena suoraan suoneen. Joskus lääke annostellaan paikallisesti esimerkiksi keuhkopussiin, virtsarakkoon tai selkäydinkanavaan. Suonensisäinen hoito annetaan yleensä sairaalassa, mutta potilas pääsee tiputuksen jälkeen kotiin.
Tavallisesti annetaan hoitokuureja 3-4 viikon välein. Tällöin syöpäsolut eivät ehdi toipua, mutta tavallinen kudos usein ehtii. Solunsalpaajahoito vaatii tarkkaa veriarvojen seurantaa.
Solunsalpaajilla on haittavaikutuksia. Hoidot aiheuttavat yleisesti pahoinvointia, hiustenlähtöä ja väsymystä. Solunsalpaajien haittavaikutukset vaihtelevat yksilöllisesti. Osa haittavaikutuksista häipyy muutamassa päivässä, mutta kokonaan potilas toipuu solunsalpaajahoidosta yleensä muutamassa kuukaudessa.
Nykyään on usein käytössä myös erilaisia hormonaalisia lääkkeitä. Näitä saatetaan kutsua täsmälääkkeiksi. Hormonaalisen syöpähoidon vaikutus perustuu siihen, että estetään syövälle elintärkeän hormonin tuotanto tai vaikutukset elimistössä. Hormonaalista syövän hoitoa käytetään muun muassa rintasyövän, eturauhassyövän, kilpirauhassyövän ja kohdunrungon syövän hoidossa. Hormonit säätelevät voimakkaasti edellä mainittujen elinten normaaliakin kasvua ja kehitystä.
Hormonihoitoja siedetään solunsalpaajahoitoihin verrattuna hyvin. Hormonaalinen hoito on yleensä pitkäaikaista, tavallisesti vuosia kestävää. Se voi joskus jatkua potilaan koko loppuelämän ajan.
Uudet biologiset syöpälääkkeet ovat kohdennettua lääkehoitoa syöpää vastaan. Täsmälääkkeitä ovat muun muassa syöpäkasvainten verisuonten kasvua estävät lääkkeet, vasta-aineet ja lääkkeet, jotka estävät jonkin tietyn geenin toiminnan syöpäsolussa. Nämä ovat valitettavan kalliita lääkkeitä.
Biologisten täsmälääkkeiden etuna ovat monesti solunsalpaajia ja sädehoitoa vähäisemmät haittavaikutukset, koska lääkeaineen vaikutus kohdistuu vain syöpäsoluihin. Täsmälääkkeet, kuten vasta-aineet, yleistyvät koko ajan syövän hoidossa. Yhä useamman syöpälääkkeen teho perustuu tietyn kasvaintyypin erityisiin solun rakenteen ja toiminnan poikkeavuuksiin.
Immunologinen syöpähoito (immunoterapia) on joukko erilaisia syövänhoidon menetelmiä, joissa syöpäsolut pyritään tuhoamaan vaikuttamalla eri tavoin elimistön omaan puolustusjärjestelmään. Tässä pyritään kehon immuunijärjestelmän tehostamiseen ja sitä kautta saamaan kehon oma immuunipuolustusjärjestelmä hyökkäämään syöpäsoluja vastaan. Immunoterapiassa potilaalle voidaan myös antaa aineita tai soluja, jotka tuhoavat syöpäsoluja. Immunologisia syöpähoitoja kehitetään ja tutkitaan tällä hetkellä aktiivisesti.
Vasta-ainehoidot ovat viime vuosikymmeninä olleet aktiivisen tutkimuksen kohteena. Vasta-aineet vaikuttavat syövän hoidossa monin tavoin. Syöpäkudosta kohtaan kehitetyt vasta-aineet voivat sitoutua syöpäkudoksen pinnalla oleviin merkkiaineisiin (antigeeneihin). Näin vasta-aineet ikään kuin merkitsevät syöpäsolut immuunipuolustusjärjestelmän soluja varten tuhottavaksi tai käynnistävät solun itsetuhon. Lääketieteen Nobelpalkinto annettiin vuonna 2018 immunoterapian ja vasta-ainehoitojen kehittäjille.
Vasta-aineet voivat estää erilaisten syövän kasvua edistävien kasvutekijöiden vaikutusta. Vasta-aineiden avulla voidaan myös kuljettaa syöpäsoluun syöpää tappavia aineita (solunsalpaajia tai säteileviä molekyylejä), jolloin haitat terveisiin soluihin ovat vähäisempiä. Monet vasta-ainehoidot ovat varsin hyvin siedettyjä. Tavallisimpina haittavaikutuksina esiintyy kuumeilua, vilunväristyksiä ja ihottumaa.
Uudemmat, tehokkaammat lääkkeet ovat paljolti syrjäyttäneet perinteisen interferonin. Interferonit ovat hormonien tapaan vaikuttavia valkuaisaineita. Elimistön omat solut tuottavat interferonia. Sitä on käytetty joidenkin syöpien hoidossa joko yksin tai yhdessä muiden syöpälääkkeiden kanssa. Hoitoaika on tavallisesti kuukausia, jopa vuosia. Interferonihoitoja on käytetty esimerkiksi lymfooman ja melanooman hoidossa. Interferoni on syövän immunologista hoitoa, jossa syöpäsoluja pyritään tuhoamaan vaikuttamalla elimistön omaan puolustusmekanismiin. Interferonihoidon aiheuttamia haittavaikutuksia ovat flunssan kaltaiset oireet ja kuume. Haittavaikutusten kirjo vaihtelee suuresti.
Syöpälääkkeitä käytetään tavallisesti yhdistelmänä. Yhdistelmähoidolla tavoitellaan sitä, että potilaalla olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet parantua.
Lääkehoitoa voidaan myös antaa etukäteen ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa niin sanottuna liitännäishoitona (adjuvanttina) tai täydentää leikkaushoitoa. Adjuvanttihoito tarkoittaa, että hoitoa täydennetään syöpälääkkeillä, täsmälääkkeillä tai hormoniestolääkkeillä. Tarkoituksena on myös tuhota pieniä, näkymättömiä etäpesäkkeitä, jollaisia oletetaan olevan olemassa vielä leikkauksen tai sädehoidon jälkeen. Tämä hoito on parantanut monien syöpien ennustetta, ja sitä pidetään myös yhtenä tärkeimmistä syistä syöpäpotilaiden ennusteen parantumiseen.
Monesti on tarpeen tukea lääkehoitoa erityisillä tukihoidoilla, joissa esim. lievitetään syöpäkasvun tai syöpähoitojen aiheuttamia oireita. Tukihoidon avulla voidaan parantaa potilaan hyvinvointia hoitojen aikana ja niiden jälkeen. Esimerkiksi solunsalpaajahoidon aikana käytetty pahoinvointilääke on syövän tukihoito. Myös syöpäkivun hoito on syövän tukihoitoa.
Syövän oireenmukaisen hoidon (palliatiivisen hoidon) tavoitteena on lievittää potilaan fyysisiä ja psyykkisiä oireita sekä parantaa potilaan elämänlaatua. Monesti useita vuosia kestävä oireenmukainen hoito annetaan esim. näihin oireisiin: kipu, ummetus, pahoinvointi, sekavuus ja väsymys.
Jos syöpää ei voida parantaa, keskitytään hoitamaan potilaan oireita, jotta potilas voisi elää mahdollisimman hyvää elämää. Levinnyttä syöpää sairastavien kohdalla oireenmukainen hoito onkin keskeisessä asemassa. Oireenmukaisen hoidon menetelmät voivat olla osittain samoja kuin parantavassa hoidossa. Esimerkiksi sädehoidolla voidaan pienentää etäpesäkkeitä, mikä helpottaa potilaan oloa. Fyysisten oireiden lisäksi pyritään lievittämään potilaan henkisiä oireita, kuten elämän loppumiseen liittyviä pelkoja ja ahdistusta.
5,200 näyttökertaa
