SVSV

Nobelpalkinnon arvoisia syöpätutkimuksia

Vuosittain jaettava Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinto on hyvin arvostettu tiedepalkinto. Monena vuotena palkinto on osunut syöpätutkijoille.

 

Vuonna 2019 palkinnon saivat brittiläinen molekyylibiologi Peter J. Ratcliffe ja yhdysvaltalaiset lääkärit Gregg L. Semenza ja William Kaelin selvitettyään solujen hapenaistintakykyä. Syöpäsolujen kyky sopeutua happipitoisuuden muutoksiin on laajasti tunnettu. Useat syöpäkasvaimet viihtyvät paremmin niukassa hapessa. Nobel-löydösten ansiosta ymmärretään paremmin miten solut reagoivat niukkaan happeen ja näin on kehitetty uusia lääkkeitä ja hoitomenetelmiä syövän kukistamiseksi.

 

Myös vuonna 2018 palkinto meni syöpätutkijoille. Amerikkalaisprofessori James P. Allison ja japanilainen Tasuku Honjo jakoivat palkinnon havainnoistaan syöpien immunoterapian tärkeydestä. Immuunipuolustusjärjestelmän toimivuus on elintärkeää syöpäpotilaalle ja kaikki ne keinot, joilla voidaan tätä järjestelmää parantaa ovat eduksi potilaalle. Allison kehitti immuunijärjestelmän tärkeille puolustussoluille vasta-aineen, joka esti tiettyjen proteiinien jarruttavat vaikutukset ja siten saatiin puolustussolut hyökkäämään ahnaasti syöpäsolujen kimppuun. Syöpää on perinteisesti hoidettu leikkaamalla, sädehoidolla ja syöpälääkkeillä. Muun muassa Allisonin ja Honjon tutkimusten ansiosta syövän hoitokeinojen joukkoon on viime vuosina lisätty immunoterapia. Tämä terapia on jo käytössä, mutta se on hirmukallista hoitoa.

 

Saksalainen virusten tutkija Harald zur Hausen sai vuonna 2008 Nobelin lääketieteen palkinnon löydettyään syöpää aiheuttavia papilloomaviruksia. Vuonna 1989 yhdysvaltalaiset lääketieteilijät John Michael Bishop ja Harold E. Varmus saivat palkinnon syöpiä aiheuttavien retrovirusten tutkimuksesta. Kasvaimia aiheuttavat virukset ja eturauhassyövän hormonihoito olivat Nobelpalkinnon arvoisia vuonna 1966. Palkinto meni amerikkalaistutkijoille Charles Brenton Huggins ja Peyton Rous.

 

 


Jaa tieto!

Lääkehoito

Lääkehoidossa käytetään erilaisia lääkkeitä, esim. solunsalpaajia (sytostaatteja, kemoterapiaa), joiden oletetaan ennen kaikkea tuhoavan pahanlaatuiset solut. Solunsalpaajat estävät solujen jakaantumisen ja aiheuttavat näin syöpäsolujen kuoleman. Lääkehoitoa voidaan antaa olemassa olevan kasvaimen pienentämiseksi tai tuhoamiseksi sekä pahanlaatuisen kasvaimen lannistamiseksi.

Perinteinen syöpähoito

Syöpää tutkitaan vilkkaasti ja uusia hoitomuotoja kehitetään jatkuvasti. Tässä osiossa keskitymme perinteisiin koululääketieteen tarjoamiin keinoihin hoitaa syöpää. Jos olet kiinnostunut täydentävistä syövän hoidoista löydät siitä tietoa myös sivuiltamme.

Miten syöpä kehittyy?

Syövän uskotaan kehittyvän normaaleissa soluissa tapahtuvien perinnöllisten vaurioiden seurauksena. Vaurio voi olla synnynnäinen (10-15 prosenttia syöpätapauksista) tai se voi esimerkiksi johtua ulkoisista tekijöistä. Solu sisältää geenejä, jotka vuorostaan sisältävät geneettistä materiaalia (DNA:ta), jonka avulla solut tuottavat proteiineja. Syöpä kehittyy, kun tapahtuu useita mutaatioita niissä geeneissä, jotka ohjaavat solun kykyä kasvaa ja jakautua. Nämä mutaatiot johtavat usein soluje